Sifterin salkunhoito on hylkäämistä. Kun 65 000 yhtiöstä rahaston salkkuun päätyy vain kolmisenkymmentä, se tarkoittaa, että kaikki muut on eliminoitu.
Määrällisesti suurimman hylkäystyön tekee Stocksifter-ohjelma, jonka seulaan juuttuu pitkälti yli 90 prosenttia osakeavaruudesta.
Tyypillisesti karsiutuminen tässä vaiheessa johtuu liian pienestä markkina-arvosta – seulaan juuttuvat kaikki yhtiöt, joiden markkina-arvo on alle 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria – tai siitä, että yhtiö toimii toimialla tai markkinalla, joka on suljettu pois Sifteriä kiinnostavien kohteiden joukosta.
Yrityksen liiketoimintaa mittaavista numeerisista kriteereistä seulan tiukimmat reiät liittyvät pääoman tuottoon ja velkaantuneisuuteen. Jotta yhtiö päätyisi Stocksifteristä analyytikon eteen, yhtiön sijoitetun pääoman tuoton tulee olla vähintään kymmenen prosenttia ja sen nettovelka/EBITDA-tunnusluku saa olla korkeintaan kolme.
Osakkeen hinta ei ole tärkein seulontakriteeri:
Stocksifter raakkaa potentiaaliset sijoituskohteet edullisuusjärjestykseen.
Jos Stocksifter on vaativa portsari, Sifterin salkunhoitajat ovat ankaria katsastusmiehiä. Mutta siinä missä katsastusasemilla varmistetaan, että ajoneuvo on tieliikennekelpoinen, salkunhoitajille kelvollisuus ei riitä. He etsivät parhaita kohteita.
Uuteen yhtiöön tutustuminen alkaa lyhyen yhtiökuvauksen lukemisella. Jos mikään ei viittaa siihen, että yhtiöllä voisi olla pysyvä kilpailuetu, siihen tutustuminen myös loppuu. Jos kilpaileva yritys pystyy tulemaan helposti markkinalle, yhtiö altistuu jatkuvalle hintakilpailulle ja voittomarginaalit ovat ahtaat.
Kilpailueduttomat yhtiöt eivät kiinnosta Sifteriä.
Jos kuvauksen perusteella vaikuttaa mahdolliselta, että yhtiöllä on kilpailuetu, analyytikko etsii asialle vahvistusta historiallisista luvuista esimerkiksi viiden–kymmenen vuoden ajalta. Onko niissä merkkejä kilpailuedun tuomasta tuotosta ja vakaudesta?
Hyvän kuvan antaa usein kurkistus kriisiaikojen tulostietoihin: kuinka yhtiön liiketoiminta käyttäytyi vaikkapa finanssikriisin murjoessa maailmaa?
Ensimmäisten tarkistettavien asioiden joukkoon kuuluu myös yhtiön omistajarakenne. Siitä pystyy päättelemään toisaalta sen, onko osakkeen likviditeetti riittävä, ja toisaalta sen, onko yhtiöllä suuria yksittäisiä omistajia.
Jos yhtiöllä on suuromistaja, joka omistaa myös yhtiön kilpailijan, merkittävän asiakkaan tai tärkeän tavarantoimittajan, siihen ei sijoiteta. Ennemmin tai myöhemmin asetelma voisi johtaa epäterveeseen tilanteeseen, joka haittaisi yhtiötä.
Laadullisista seikoista yllättävän paljon kohteita karsii myös yritysjohdon riittämätön toimintahistoria. Yritysjohdon vaihtuminen on aina riskin muodostava epäjatkuvuuskohta. Siksi johdon olisi hyvä ollut toimia tehtävässään vähintään parin vuoden ajan.
Hienovaraisempiin kriteereihin kuuluu vaikkapa kasvu.
Todistukseksi kasvusta eivät riitä pelkät tuloslaskelman tiedot, vaan kasvun laadulla on merkitystä.
Esimerkiksi ruotsalainen lukitusratkaisuvalmistaja Assa Abloy näytti kiinnostavalta, mutta koska yhtiö oli tehnyt kasvunsa valtavalla määrällä pieniä yrityskauppoja, sen tie Sifterin salkkuun nousi pystyyn. Yrityskauppojen integrointi tuo aina mukanaan riskejä: löytyykö synergioita todella, hitsautuvatko ostajan ja ostokohteen yrityskulttuurit toisiinsa?
Alexander Järf
yritysanalyytikko, Sifter Capital Oy
